Ei mennyt
kuin Strömsöössä, vielä...
Alkusarja on nyt taputeltu ja meidän sarja siis Haastaja.
Mikä ehkä hyvä asia, että saadaan omantasoisia pelejä enemmän eikä ole niin
ylivoimaisia vastuksia enemmistö.
Se mikä muuttunut viimevuodesta selkeästi on että peli-ilo
palannut. Vaikka nyt tappio parista ottelusta tulikin, niin toisena päivänä
nekin on voitettavissa. Pelit olisivat voineet kääntyä aivan hyvin toiseenkin
suuntaan. Atte sai loistavavia koppeja/torjuntoja, mutta salibandy on joukkuelaji
ja kaikkia tarvitaan.
”Hauska” havainto Hanka-pelistä oli että heillä
vaihtopenkillä istui 20-pelaajaa meidän noin kahden ketjun porukkaa vastaan.
Sunnuntain peleissä oli varmasti meillä eniten laukauksia
maalia kohden kaikista joukkueista. Varsinkin Kooveeta vastaan. Lopetin
laskemisen/merkinnän siitä pelistä kolmenkymmenen jälkeen.
Jokatapauksessa, parannettavaa on puolustuksen ja vetojen
tarkkuuden kanssa. Akun loukkaantuminen oli iso menetys, mutta sitä ei auta jäädä
murehtimaan vaan seuraava tavoite on että olemme sarjan kärkipäässä kun
jatkosarja on lopussa.
Muutaman kuukauden päästä nähdään miten kävi. Taidosta, innosta ja periksiantamattomuudesta se ei jää
kiinni, se on jo nähty.
Mika
